lauantai 18. maaliskuuta 2017

Carlos Ruiz Zafón-Tuulen varjo (La sombra del viento)


Monikerroksista kerrontaa, erityislaatuisia kohtaamisia, suuria ihmiskohtaloita ja räiskyvien tapahtumien ketjureaktioita. Tätä kaikkea on Tuulen varjo, sarjan ensimmäinen osa. Daniel Semperen isä vie poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Poika valitsee sieltä itselleen Julián Caraxin kirjoittaman kirjan, joka tempaisee hänet mukaansa. Myöhemmin Daniel aloittaa määrätietoisen etsinnän ja taustojen selvittämisen; kuka Carax todellisuudessa on ja mistä maankolkasta hänet löytää? Kirja johdattelee lukijan myös päähenkilön rakkauselämän kiemuroihin, jännittäviin yhteenottoihin ja tietysti Caraxin arvoituksen ytimeen.

646-sivuisen kirjan ydinidea on pakko tiivistää, jotta potentiaalinen uusi lukija saisi kaiken irti lukukokemuksesta. Vertailun vuoksi sanottakoon, että pidin Marina-kirjan tiiviimmästä kokonaisuudesta, mutta Tuulen varjo on moneen ilmansuuntaan nojaileva ja perusteellinen teos. Se ei jätä mitään puolitiehen, vaan kertoo ihmiskohtalot kiirehtimättä. Juuri tuo loistokas perusteellisuus luo keskittyneen tunnelman; kirja on onnistunut ja ihailtava kokonaisuus. Tuulen varjon loppuosaa vaivasi kuitenkin pieni ennalta-arvattavuus, mutta lopetus on kaikin puolin lukijan mieltä tyydyttävä. Lukija haluaa tietää Julián Caraxista kaiken ja lupaan, että vastauksien ovea avataan. Kirja tuntui lukiessa välillä ylipitkältä. Kuitenkin viihdyttävä lukukokemus!

Arvio: ★★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei, rakkaat lukijat!

Kirjaröykkiö on tullut tiensä päähän. Omat intressit elämää kohtaan ovat muuttuneet ja niinpä blogi syntyy pian uudestaan eri teeman voimin....